Ihminen kauppatavarana

Alun perin julkaistu teoksessa 7 pohjoismaista tarinaa 2009:718 © Pohjoismaiden ministerineuvosto

Pohjoismaiset prostituutiomarkkinat ovat kansainvälistyneet kymmenen viime vuoden aikana. Tämä käy ilmi alan ensimmäisestä yhteispohjoismaisesta Prostituutio Pohjoismaissa-tutkimushankkeesta, jossa on selvitetty, kuvailtu ja analysoitu Pohjoismaissa harjoitettavaa prostituutiota ja ihmiskauppaa.

Nykyprostituoidut ovat liikkuvaisia. He joko lähtevät vapaaehtoisesti tai heidät pakotetaan töihin kaikkein tuottoisimmille markkinoille. Tanskassa se näkyi  erittäin selvästi esimerkiksi Romanian liityttyä EU:hun 1. tammikuuta 2007. Muutaman viikon kuluttua siitä Tanskaan alkoi saapua turistibusseittain seksiä kaupittelevia romanialaisnaisia. Kymmenen vuotta aikaisemmin pohjoismaisista asiakkaista olivat alkaneet kilpailla venäläiset, balttilaiset ja nigerialaiset naiset.

Torjunnan este

Dorit Otzen toimii johtajana kööpenhaminalaisessa Reden-keskuksessa, joka tarjoaa prostituoiduille neuvontaa ja lepopaikan. Hän on nähnyt, miten itäeurooppalaisten ja afrikkalaisten naisten osuus kaupungin prostituoiduista on kasvanut vuodesta 1997 lähtien. Prostituutiomoraalin rajat ovat venyneet tavattomasti, koska monet ulkomaiset naiset ovat valmiit kaikkeen ja vieläpä halvalla.

Kolmannen osapuolen kauppaamat naiset havaitaan vain poliisin ratsioissa, ja Tanskassa toimii ulkomaisia naisia valtavan paljon enemmän kuin viralliset luvut kertovat.

– Meillä on ollut Reden International-kriisikeskuksessa 170 naista, joiden poliisi on arvioinut olevan ihmiskaupan uhreja. Naiset eivät paljasta mitään, mutta jos heillä on väärennetyt paperit, ihmiskaupan järjestäjät ovat maksaneet ne. Naiset eivät olisi itse pystyneet siihen. Heidän katsotaan syyllistyneen petokseen ja heidät palautetaan kotiin 100 päivän kuluessa, Dorit Otzen sanoo.

Hänen mielestään ihmiskaupan torjumisen suurimpana esteenä on se, että ulkomaalaislain oleskelulupavaatimukset tekevät tyhjäksi Tanskassa vuonna 2007 laaditun ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman pyrkimykset.

– Laki ei suojele naisia, vaan heidät palautetaan kotimaahan, jossa he usein joutuvat uudelleen ihmiskaupan uhreiksi, toteaa Redenin johtaja, jolla on 25 vuoden kokemus pohjoismaisesta yhteistyöstä.

Yhteistyötä yli rajojen

Ihmiskaupan dynamiikka on muuttunut viime vuosina. Maa voi nykyään olla sekä lähtö-, läpikulku- että vastaanottajamaa, ja lisäksi siellä voi esiintyä maan sisäistä ihmiskauppaa. Pohjoismailla ja niiden lähialueilla onkin tältä osin monia yhteisiä ongelmia, ja maiden on torjuttava ihmiskauppaa yhteisvoimin. Pohjoismaiden neuvosto ja Pohjoismaiden ministerineuvosto tekevät tästä syystä yhteistyötä Venäjän, Viron, Latvian ja Liettuan kanssa.

Prostituutiotarkoituksessa harjoitettava ihmiskauppa on tehnyt prostituoiduista osallisia kansainväliseen järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ulkomaiset naiset saapuvat laittomasti Pohjoismaihin, mikä tekee heistä rikollisia. Tämä ilmenee laajasta Prostituutio Pohjoismaissa-tutkimushankkeesta.

Apua ja kieltoja

Perinteisesti prostituutio on määritelty Pohjoismaissa sosiaaliseksi ongelmaksi, joka ratkaistaan tarjoamalla apua pohjoismaisille naisille. Kymmenen viime vuoden aikana ei ole keskitytty niinkään siihen, että prostituoidut ansaitsevat rahaa myymällä seksiä, vaan lainsäätäjät ovat käsitelleet enemmän seksipalvelujen oston kriminalisointia, joskin erilaisin perustein.

– Ruotsissa keskusteltiin kymmenen vuotta sitten sukupuolesta, tasa-arvosta ja ostoseksistä naisvi han osoituksena, ja prostituutiota tarkasteltiin tästä näkökulmasta. Muut maat ovat painottaneet enemmän ihmiskaupan vaaraa, ja seksipalveluiden ostamisen kriminalisointi on nähty niissä keinona valvoa ja vähentää prostituutiota.

Estämällä erilaisten palvelujen ostaminen prostituoiduilta halutaan vähentää sekä ihmiskauppaa että ulkomaista prostituutiota, May-Len Skilbrei sanoo. Skilbrei on toiminut aiemmin Prostituutio Pohjoismaissa-hankkeen projektijohtajana Pohjoismaisessa tasa-arvotiedon keskuksessa (NIKK) ja FAFO-tutkimussäätiön tutkijana Oslossa.

Lainsäädäntö etenee hitaasti

Tutkimushanke osoittaa myös, että lainsäätäjien on vaikea pysyä ajan tasalla, kun seksin ostaminen ja myyminen sekä ihmiskauppa muodostavat yhä mutkikkaampia
kuvioita, eikä kukaan tiedä näillä markkinoilla työskentelevien todellista lukumäärää. Kaikki luvut perustuvat arvioihin ja sosiaalipalvelukontakteihin.

– Lainsäätäjien on vaikea pysyä mukana, koska lainsäädäntöprosessit etenevät hitaasti. Esimerkiksi paritukseen liittyvät prostituution mainostaminen ja huoneistojen vuokraaminen prostituutiotarkoituksiin kiellettiin vasta vuosia sen jälkeen, kun nämä ilmiöt olivat jo yleistyneet, Skilbrei sanoo.

Hänen mielestään poliitikot ovat keskittyneet aivan liikaa työstämään täsmälakeja joillekin prostituutiomarkkinoiden osa-alueille.

– Olisi parempi, jos meillä olisi yleislaki, jolle oikeuslaitos antaa sisältöä konkreettisissa oikeusjutuissa, niin ettei jokaista erityistilannetta tarvitse kirjata erikseen uusiin lakiversioihin. Meillä on esimerkiksi yleinen laki, joka kieltää tappamisen, sen sijaan että kiellettäisiin erilaiset tappamistavat. Prostituutiota koskevia lakeja poliitikot kuitenkin laativat osoittaakseen, että he tekevät jotakin, May-Len Skilbrei toteaa lopuksi.

Projektijohtaja kehuu, että hankkeen kautta on saatu yhteispohjoismaista tietoa maiden tavoista käsitellä prostituutiota ja ihmiskauppaa, ja tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuuden politiikan lähtökohtana.