 |
Pohjoismainen tasa-arvotiedon keskus (NIKK) on pohjoismaiden tasa-arvoministereiden (MR-JÄM) tehtävänannon pohjalta toteuttanut tutkimusprojektin "Prostituutio Pohjoismaissa". Projektin tavoitteena on ollut kuvailla, valaista ja analysoida prostituution ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneen ihmiskaupan tilannetta Pohjoismaissa. Projektinjohtajina ovat toimineet fil. tri. Charlotta Holmström sekä valt. tri. May-Len Skilbrei, ja projektiin on osallistunut yksitoista pohjoismaista tutkijaa eri tieteenaloilta ja kaikista Pohjoismaista. Työn lähtökohtina on ollut kolme ongelma-aluetta: (1) Prostituution ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneen ihmiskaupan esiintyminen ja laajuus Pohjoismaissa, (2) prostituution ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneen ihmiskaupan oikeudellinen käsittely ja niihin kohdistetut sosiaaliset toimenpiteet Pohjoismaissa sekä (3) prostituutioon ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneeseen ihmiskauppaan kohdistuvat asenteet ja suhtautuminen Pohjoismaissa. Näiden kolmen ohjelma-alueen pohjalta tiivistämme tärkeimmät tulokset alla.
Vaikea arvioida
Prostituutiomarkkinat ovat nykyään eriytyneet, ja suurimman osan Pohjoismaissa tapahtuvasta prostituutiosta oletetaan nykyään tapahtuvan sisätiloissa. Samanaikaisesti kuitenkin esitetyt arviot perustuvat paljolti näkyvään katuprostituutioon perustuviin havaintoihin ja kirjauksiin. Ulkomaalaisten naisten lukumäärän lisääntyminen, Internet-ilmoitusten laajentunut käyttö ja lisääntynyt ihmiskauppa ovat vaikeuttaneet poliisin ja sosiaaliviranomaisten mahdollisuuksia arvioida levinneisyyttä. On myös vaikeaa arvioida, moniko on tullut Pohjoismaihin ihmiskaupan uhrina, sillä uhrien lukumäärän laskutavoissa on ilmeisiä puutteita. Arviot perustuvat ensisijaisesti oikeustapausten lukumäärään ja/tai sosiaalityöntekijöiltä sekä muilta yhteisöiltä saatuihin tietoihin. On myös vaikeuksia määritellä, mitä asioita tulee kohdella ihmiskauppa-asioina ja mitä ei. Rajanveto prostituution ja ihmiskaupan välillä vaihtelee maittain. Eri maiden välillä on siis eroja siinä, kuinka tietoja esiintymisestä ja laajuudesta tuotetaan. Erot riippuvat etupäässä siitä, kuka laskee ja miten lasketaan arvioitaessa prostituutioon osallistuneita ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneen ihmiskaupan uhreiksi joutuneita ihmisiä. Raportin johtopäätös on, että tiedot prostituution ja ihmiskaupan esiintymisestä ovat selvästikin rajoittuneita, ja niitä leimaavat ne erityistilanteet, joissa tietoja on kerätty. Katuprostituution esiintymisestä on enemmän tietoja kuin muista vähemmän näkyvistä ja tilapäisemmistä prostituution muodoista. Tämä johtuu osittain siitä, että olemassa oleva tieto muotoutuu suhteessa sosiaalisiin toimenpiteisiin ja sosiaalityöhön sekä jossain määrin myös suhteessa poliisin työhön. Henkilöt, jotka eri syistä eivät ole olleet tekemisissä näiden tahojen kanssa, eivät arvioista löydy. Tietoja on selkeästi eniten suurkaupunkialueilta. Tilanne on vähemmän tunnettu muissa maan osissa.
Lisääntynyt määrä ulkomaalaisia naisia
Prostituution ja ihmiskaupan oikeudellista käsittelyä Pohjoismaissa leimaa se, että kansalliset prostituutiomarkkinat ovat muuttuneet kymmenen viime vuoden aikana. Ennen kaikkea näissä muutoksissa on kyse siitä, että ulkomaalaisten naisten määrä on kasvanut. Itä-Euroopasta tulevien naisten määrä kotimaan prostituutiomarkkinoilla on vuosituhannen vaihteen jälkeen kasvanut sekä Norjassa että Suomessa. Nykyään Itä-Euroopasta tulevat naiset muodostavat suuren osan Suomen prostituutiomarkkinoista. Tilanne Norjassa on kuitenkin muuttunut. Kolmen viime vuoden aikana on suuren määrän nigerialaisia naisia havaittu osallistuvan prostituutioon. Vuonna 2007 heitä oli 30 % kaikista niistä naisista, joiden kanssa sosiaalityöntekijät olivat tekemisissä prostituution yhteydessä. Uusi suuri ryhmä Norjan prostituutiomarkkinoilla ovat bulgarialaiset naiset. Tanskassa arvioidaan, että noin 45 % prostituutioon osallistuvista naisista on ulkomaalaisia. Myös sinne tulee naisia Itä-Euroopasta ja Länsi-Afrikasta, muuta myös Etelä-Amerikasta sekä Kaakkois-Aasiasta, erityisesti Thaimaasta. Ruotsissa tilanne on toinen. Vaikka sielläkin on useista maista, etenkin Itä-Euroopasta, peräisin olevia prostituoituja ei siellä Norjan, Suomen ja Tanskan tavoin esiinny näkyvillä prostituutiomarkkinoilla vakiintuneesti suuria ulkomaalaisten naisten ryhmiä. Myös Islannin tilanteessa on kymmenen viime vuoden aikana tapahtunut muutoksia. Maassa on kiinnitetty huomiota prostituutioon ja epäiltyyn ihmiskauppaan, muun muassa striptease-baarien yhteydessä. Silti prostituution esiintymisestä Islannissa tiedetään varsin vähän. Kehitys ei siis ole ollut samanlaista kaikissa Pohjoismaissa, mutta kysymys on ollut laajasti esillä julkisessa keskustelussa. Keskeisin kysymys on ollut lainsäädäntö.
Vaihteleva lainsäädäntö
Prostituutiolainsäädäntö Pohjoismaissa osoittautuu erittäin vaihtelevaksi. Ruotsissa kiellettiin seksin ostaminen vuonna 1999, ja Islannissa oli niinkin myöhään kuin vuoteen 2007 asti kiellettyä elättää itsensä seksiä myymällä. Kaikissa maissa on voimassa parituskielto, mutta se, miten prostituutio määritellään ja millaiset organisoitumisen muodot ja toisen ihmisen prostituoimisesta hyötyminen lasketaan paritukseksi, vaihtelee. Seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneen ihmiskaupan suhteen kaikki Pohjoismaat ovat säätäneet kiellon. Vaikka ehkäisevät toimenpiteet ja ihmiskaupan vastainen taistelu ovat korkealla sijalla kaikissa Pohjoismaissa, eroavat lakimuotoilut jossain määrin toisistaan. Ehkäisyyn ja ihmiskaupan uhrien suojeluun tähtääviä toimintasuunnitelmia on suunniteltu ja otettu käyttöön monissa maissa. Sosiaalisten toimenpiteitten suhteen suunnitelmat on etupäässä laadittu kansallista prostituutiota silmälläpitäen.
Tasa-arvo vai rajavalvonta
Kansainvälisen prostituution lisääntyminen tuo uusia haasteita, mikä edellyttää muutoksia Pohjoismaiden sosiaalisissa ja oikeudellisissa toimissa. Pohjoismaissa prostituutiota on jo pitkään pidetty sosiaalisena ongelmana, joka pitää hoitaa sosiaalipoliittisin toimin. Samaan aikaan suhtautuminen prostituutioon vaihtelee. Siinä missä Ruotsissa on pitkään korostettu sukupuolten välistä tasa-arvoa prostituution ja ihmiskaupan yhteydessä, ei tätä kysymystä ole käsitelty samalla tavoin Norjassa tai Ruotsissa. Näissä maissa on sitä vastoin viime vuosina noussut asialistalle seksin ostamisen kriminalisointi, mutta taustalla on kasvava kansainvälinen prostituutio, pikemminkin kuin tasa-arvokysymys. Suomessa on seksin oston kriminalisoimisesta käytävään keskusteluun nostettu mukaan sekä tasa-arvokysymys että rajavalvonnan tarve ja prostituution parissa toimivien ulkomaisten naisten kasvava määrä.
Tarjottavien sosiaalisten toimenpiteiden ideologiset taustat eroavat eri Pohjoismaissa toisistaan. Siinä missä Ruotsissa keskitytään etupäässä sosiaalisiin toimenpiteisiin miesten ja naisten saamiseksi pois prostituution parista, on sosiaaliset toimenpiteet Norjassa, Tanskassa ja myös Suomessa suunnattu pääosin vahinkojen minimoimiseen. Projektin tutkimukset osoittavat samanaikaisesti, että eroja löytyy myös maiden sisällä eri yhteisöjen ja toimijoiden välillä. Näillä eroilla ei kuitenkaan näytä olevan erityisen suurta merkitystä käytännön työssä. Pikemminkin eri suuntaukset ja kannat voivat täydentää toisiaan.
Seksinostolaki saa laajan tuen Ruotsissa
Projektin kolmantena osatavoitteena oli kartoittaa ja kuvailla prostituutioon ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneeseen ihmiskauppaan kohdistuvia asenteita ja käsityksiä miesten ja naisten keskuudessa Pohjoismaissa. Tutkijat ovat selvittäneet tätä tehtävää eri maissa eri tavoin. Ruotsissa toteutettiin haastattelututkimus, missä pyrittiin kartoittamaan suhtautumista ja asenteita seksinostolakiin sekä kokemuksia seksin ostosta ja myynnistä. Muilla projektiin osallistuneilla tutkijoilla ei ole ollut mahdollisuutta tehdä omia asennetutkimuksia. Empiiristä materiaalia on kerätty etupäässä kvalitatiivisten tutkimusten kautta. Mitä tulee suhtautumiseen ja asenteisiin prostituutiota kohtaan, osoittaa ruotsalaiskartoitus sen, että tuki seksinostolaille on Ruotsissa suurta. Samaan aikaan sama tutkimus osoittaa Ruotsin kansan luottamuksen varsin pieneksi siihen, että lailla olisi ollut vaikutusta prostituution laajuuteen. Yli puolet vastaajista ilmoitti kannattavansa myös seksin myynnin kriminalisoimista. Projektin kvalitatiivisissa tutkimuksissa on keskitytty siihen, millaista keskustelua prostituutiosta käydään ja mitkä teemat korostuvat keskustelussa. Useissa tutkimuksissa prostituutio ja seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautunut ihmiskauppa näyttäytyy pikemminkin oikeudellisena ongelmana kuin sosiaalisena ja/tai tasa-arvo-ongelmana. Tasa-arvoargumenttien ja sosiaalisten kysymysten rinnalle nostetaan siis esiin kysymys prostituutiosta oikeudellisena kysymyksenä – kuten järjestys- ja rajavalvontakysymyksenä. Keskustelussa seksuaalisiin tarkoituksiin suuntautuneesta ihmiskaupasta nostetaan selkeänä teemana esiin myös järjestäytynyt rikollisuus. Projektissa sitä tulkitaan ilmauksena meneillään olevasta oikeudellistamisprosessista, jossa yhteiskunnallinen painopiste prostituutiosta muuttuu siten, että sitä aletaan pitää sosiaalisen kysymyksen ja sosiaalisen ongelman sijaan enemmän oikeudellisena kysymyksenä ja oikeudellisena ongelmana.
